Tuleva vuosi tuo, mikäli kaikki sujuu hyvin, uuden perheenjäsenen perheeseemme. Niin paljon odotetun ja toivotun vauvan. Sisarukset ovat itkuksi asti harmitelleet miten voi olla mahdollista, että kaikille muille tulee vauva muttei meille. Lapset on niin herttaisia ajatuksineen.
Ultrakuva toi joulun kertaheitolla koko perheelle, ja niissä tunnelmissa onkin menty viimeiset viikot.
Onneksi pahoinvointi näyttää nyt kuitenkin asettuneen ja on toiveikas mieli siitä, että arki taas asettuu uomiinsa, ja jaksaa tehdä muutakin kuin ihan pakollisen.
2017 vuosi on ollut hyvä. Työntäyteinen, uutuuden kutkuttama, haastava ja onnellinen. Yritys on päässyt hyvin jalalleen, ja luottamustoimiinkin on kehittynyt jo jonkinlainen rutiini. Ekaluokkalainen on sopeutunut kouluun hyvin. Kannuksessa on saatu orastavia merkkejä tulossa olevasta positiivisesta nosteesta. Ei voi siis valittaa.
Uudenvuodenlupaus jäi kuitenkin täyttämättä tältä vuodelta. Tai no, kyllä se viime tipassa mieheni toimesta sai väliaikaistäytäntöönpanon, mutta virallisesti jäi puolitiehen. Nimittäin nimikyltin hankkiminen postilaatikkoon. Näin pieni asia, ja unohtui silti johonkin arjen jalkoihin lähes koko vuodeksi, kunnes taas joulun lähettyvillä heräsin huomaamaan että postilaatikossa ei tosiaan ole sitä nimeä, ja kohta joku korttien jakaja tulee ovelle kun oikeaa laatikkoa ei löytynyt.
Näin niissä lupauksissa monesti käy, mutta silti pitää olla tavoitteita. Puolustan saamattomuutta sillä, että jotain muuta tärkeää on kyllä tullut hoidettua. Jotenkin tämä nimikyltti asia on niin hupaisa. Esikoinen, Lilli, joka on niin pedantti luonteeltaan, että hänellä ei takuulla tule koskaan olemaan esim.tämän kaltaista saamattomuutta, kuin nimen huolehtiminen postilaatikkoon, määräsi viime joulun alla minut lupaamaan nimikyltti asian puolesta.
Hän ihmetteli miten kukaan osaa jättää joulukortin oikeaan laatikkoon, kun meillä ei lue nimeä, ja keksi että nyt äiti teet semmoisen uudenvuoden lupauksen, että hommaat kunnollisen nimikyltin, koska tuo tussilla kirjoitettu ei pysy kuin vähän aikaa, ja suurimman osan ajasta laatikko on ilman nimeä.
Nyt sitten joulun alla tämä asia palautui mieleen, ja nauratti. Näin meillä. Jospa lupaus saisi vuoden lisäaikaa, ja ottaisin oikeasti asiaksi huolehtia nimikyltti laatikkoon.
Joulu tuli ja meni taas kovalla tohinalla, mutta mukavalla rennolla otteella. Juuri mitään jouluruokia en pystynyt syömään, mutta sydämen joulu tuli kaikesta huolimatta.
Joulun sanoma on puhutellut jälleen ja saanut entisestäänkin ajatuksiani lähemmäksi heitä, jotka yksinäisyyttä ja osattomuutta elämässä kokevat. On ollut lohdullista huomata, että kaiken lahjahömpötyksen ja kaupallisen joulun turhuuden lomassa, mediassa on ollut esillä myös tämän ajan iso ongelma, yksinäisyys ja syrjäytyminen.
Tulevana vuonna toivon, että yhä enemmän saisi lukea kolumneja, blogeja, somepäivityksiä ja uutisia, jotka herättelisivät meitä jokaista näkemään mitä tarkoittaa yhteisvastuu lähimmäisestä.
Toivon että jokainen rohkaistuisi pitämään esillä elämän tärkeintä asiaa, rakkautta. Millään muulla ei ole lopulta väliä sen kysymyksen rinnalla, rakastaako kukaan minua. MeToo kampanja on havainnollistanut hyvin sitä, miten suuren yhteiskunnallisen keskustelun voi saada aikaan sillä, että jokainen rohkeasti kertoo kokemuksiaan ja mielipiteitään eri kanavilla. Keskustelee niistä ihmisten kanssa, pohtii some päivityksissä jne.
Liiasta itsekkyydestä luopuminen ja lähimmäisen kohtaaminen ovat asioita, joilla jokainen meistä voi kantaa yhteisvastuuta, ja näin omalla pienellä panoksella vähentää yksinäisyyttä, ja luoda toiveikkuutta sinne, missä toivottomuuttakin usein koetaan. Aivan pienikin teko ja huomion osoitus, voi olla ratkaiseva yksinäisyyttä kokevan tulevaisuuden kannalta. Jukka Salmisen kauniin lasten laulun sanat sopivat hyvin kuvaamaan tätä tärkeää sanomaa.
Koulun pihamaalla tytöt, pojat juokse leikeissään
Mutta yksi joukosta on jäänyt syrjään hämärään,
Joku huomaa hänet, vierelle käy mukaan rohkaisee,
Hymy kasvoille jo piirtyy, ilo kasvaa, laajenee.
Enkelinä tosillemme jokainen kai olla saa
Enkelinä, joka kotiin kuljettaa ja lohduttaa
Enkelinä toisillemme ehkä pienen hetkisen
Enkelinä kosketuksen voimme jakaa lämpöisen
Hymy, katse kosketus tai lämmin sana ajallaan
Apu pieninkin voi suuren riemun tuoda mukanaan,
Meille annettu kädet, jalat, lämpö sydämen,
Antaessaan saada voi näin lupaa kirja kirjojen.
Rakkauden täyteistä, kiireetöntä, välittävää ja vastuullista vuotta 2018!
Siinä on tavoitetta itsellenikin jokaiseen päivään. Että huomaisin, pysähtyisin, välittäisin <3