Piia Rautiola
Piia Rautiola

Neuvokkaat naiset ja muuta mukavaa

Kunta markkinat on nyt nähty. Olipa siellä melua ja meininkiä. Ständejä oli aivan laidasta laitaan kaikilta mahdollisilta toimijoita.

Yksi näistä jäi erityisesti mieleen, kosketti ja innosti. Miina Sillanpään säätiön Neuvokkaiden Naisten kestävät konstit hanke.

Tämä olisi upeaa rantauttaa tänne Keski-Pohjanmaalle.

Neuvokkaat Naiset hankkeen ideana on tuoda eräs syrjäytymisvaarassa oleva ryhmä, +65 vuotiaat pienituloiset naiset yhdelle koolle. Tapaamisia järjestettäisiin ohjatusti 5-10 kertaa, tavoitteena, että nämä naiset löytäisivät uusia verkostoja, yksinäisyys vähenisi, ja elämää tulisi uutta valoa. Aivan ihana, tärkeä aihe! Tutustuppa netissä aiheeseen!

Tällaisen upean tieto paketin sain mukaan luennolta.

Toinen tärkeä aihe jäi erityisesti mieleen, lapsiin liittyen.

Kannustavan kasvatuksen nelikenttä josta muutama erityisen tärkeä poiminta:

Hellä kosketus, sylissä ja lähellä pitäminen, pyytämättä. Kuten Sinkkonen usein korostaa mun mielestä niin tärkeää asiaa, nimittäin sitä, että syli ei ole paikka, jonne pääsee vain lahkeessa roikkumalla, mankumalla, ja haaverin sattuessa. Päin vastoin, on todella tärkeää itsetunnon kannalta, ja muutenkin, että vanhempi ihastelee lastaan, oikein haluaa ottaa tätä syliin, ja osoittaa kiintymystään. Jälleen tapaamisen yhteydessä osoittaa kuinka erityinen henkilö lapsi on, ja miten ihanaa on taas nähdä, vaikka koulupäivän jälkeen.

Lapsi nimittäin itse ajattelee vanhemmistaan samoin, ja tuntee iloa kohtaamisesta, vaikka eron hetki olisi ollut lyhytkin. Ei voi liikaa korostaa, miten tärkeää on vilpittömästi ihailla ääneen lapsen erityisyyttä ja ihanuutta. Itse olen saanut kasvaa kodissa, jossa jokainen oli erityinen ja ihana, ja huonotkin luonteen piirteet hyväksyttiin osaksi persoonaa. Hyvä, terve itsetunto, on yksi tärkeimmistä asioista, joita voi elämän matkalle vanhempana evääksi tarjota.

 

 

Kasvatuksellinen väkivallan nelikenttä.

Kuinka usein tulee pohtineeksi kasvattajana omaa toimintaansa syvällisemmin.

Sitä, että väkivaltainen kasvatustyyli ei todellakaan rajoitu vain fyysiseen toimintaan, vaan ennen kaikkea henkiseen.

Uskon että useimmat vanhemmat pitävät aika nolla toleranssia fyysisessä ”kurittamisessa” joka on kielletty suomessa lailla jo 1984.

Henkiset vallankäyttökeinot saattavat olla arkipäiväisempiä omassa toiminnassa, kuin uskoisikaan.

Pelottelu,näkymättömäksi tekeminen, sanallinen loukkaaminen esim.ulkonäön arvostelu joka on todella vahingollista lapselle, joka ei mitään muuta toivoisi kuin pystyä olemaan viehättävä raikkaimpiensa silmissä, omana itsenään. Syyllistäminen ja mielen manipulointi, joilla keinoilla vanhempi saa kyllä lapsen helposti tottelemaan, mutta joiden jäljet seuraavat kaikkiin ihmissuhteisiin, ja luovat loputtoman syyllisyyden tunteen kokemuksen.

Muutaman mainitakseni. Nämäkin asiat on kyllä tavallaan kielletty lailla jo 1991 kun Suomi on sitoutunut lasten oikeuksien sopimukseen, joka erikseen määrittelee sen, kuinka lasta tulee henkisellä tasolla kohdata ja kohdella.

Eräässä lasten kirjassa sanotaan aiheesta kauniisti näin:

Lapsella on oikeus elää vapaana. Lasta ei saa syrjiä eikä kahlita. Lapsella on oikeus saada hoitoa. Lapsella on oikeus elää turvassa. Lapsella on oikeus käydä koulua, leikkiä, kun aika on, kasvaa, iloita. Lapsella on oikeus suojaan, rakkauteen. Silloin hän voi rauhassa kasvaa huomiseen. 

”Lapselle pitää puhua arvostavasti ja kunnioittavasti. Häntä tulee kuunnella ja hänen ajatuksilleen tulee antaa arvoa. Lapsen ei pidä joutua kantamaan liian suurta vastuuta. Aikuisten ongelmat eivät koskaan ole lapsen syy.

Lapsen tulee saada kokea, että hän on arvokas omana itsenään, ei siksi, että hän täyttää aikuisten odotukset. Vanhemmat ovat vastuussa lapsesta niin kauan, kuin hän on alaikäinen”